Koryu 2011

Olin viime lauantaina katsomassa vähän aikaa sitten mainitsemaani Koryu 2011 -näytöstä. Koryū-tyylejä on toki helppo katsella youtubesta, mutta paikan päällä näkeminen on yhä vähän harvinaisempaa herkkua ja aina mukava kokemus.

Koska en aina jaksaisi kirjoittaa niin vakavista aiheista, voisin tällä kertaa tehdä keveän katsauksen näytöksen sisältöön omasta näkökulmastani (joka saattaa poiketa huomattavasti esim. tyylejä ensimmäistä kertaa näkevän tai toisenlaisesta taustasta ponnistavan henkilön vastaavasta).

Saavuin paikalle kahden mukaan suostuttelemani Helsinkiläisen ystävän kanssa hyvissä ajoin. Koska molemmat olivat laillani jo edellisen näytöksen veteraaneja, osasimme jäädä pois oikealla bussipysäkillä (kuten viimeksikin), ja kävellä suoraan näytöspaikalle (joka taas hieman failasi edellisellä kerralla).

Tilana Rudolf Steinerkoulun sali oli ainakin katsojien kannalta ok porrastetun katsomon taatessa hyvän näkymän kaikille. Esiintymistilana toki lava olisi varmasti voinut olla isompikin, muttei se tuntunut aiheuttavan ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Näytös alkoi tervetulotoivotuksilla sekä järjestäjien että Japanin suurlähettilään puolesta ja kunniavieraiden ja koulukuntien esittelyllä, jonka jälkeen siirryttiin itse näytöksiin. Yksittäisille näytöksille varattu aika tuntui pitemmältä kuin viimeksi, joten mukaan mahtui enemmän esitettävää per tyyli (jos muistikuviini on luottaminen).

• Ensimmäinen esiintyjä oli Kashima Shin-ryū, joka aloitti osuutensa tuttuun tapaan yksittäisellä iai-tekniikalla (ymmärtääkseni harai-tachi, eräänlainen puhdistusrituaali) Kawashima Takamunen (menkyo kaiden) esittämänä. Sen jälkeen esitettiin useita sarjoja miekkatekniikoita, veitsitekniikkaa, aseetonta tekniikkaa ja naginataa; viimeksi mainittua en ole koulukunnalta ennen nähnyt edes videolla, joten se oli toki mielenkiintoinen yllätys.Kashima on mielenkiintoista katseltavaa ja koulukunnan tapa suorittaa tekniikat ripeään tahtiin varmistaa, ettei näytöksissä yleensä ole tylsiä hetkiä. Sen ominaiset, toisiinsa sekoittuvat miekka- ja lähitaistelutekniikat ovat hyvää näytösmateriaalia. Samaa uutuudenviehätystä kuin viimeksi ei kuitenkaan ollut (silloin näet näin ko. koulukuntaa ensimmäistä kertaa kunnolla).
• Seuraava esitys oli Suiō-ryū (jonka nimeä osalla järjestäjistä tuntui olevan suunnattomia vaikeuksia lausua, heh). Näytös oli jaettu kahteen osaan, ensimmäisen esitellessä koulukunnan iaita. Esiintymässä oli Suomen vastuuhenkilöiden lisäksi Euroopan pääopettaja, Robert Rodriguez (chūmokuroku). Alkuun esiintyjät demonstroivat tyylin soolomuotoja, kuitenkin parin (tai kahden hengen osassa tekniikoista) auttaessa pitkältä etäisyydeltä hahmottamaan mitä oikeasti tapahtuu. Sitten siirryttiin varsinaisiin parimuotoihin.Saatan olla hieman jäävi arvioimaan esitystä, mutta ainakin se esitti mielestäni kohtuullisesti koulukunnan ominaispiirteitä. Joka tapauksessa näytettävää oli viime kertaa huomattavasti enemmän ja taso oli kovempi.
• Kolmantena esiintyi Daitō-ryū, osallistujien joukossa mm. tyylin pääopettaja Kawabe Takeshi. Enin osa näytöksen sisällöstä oli toki tyylin aseetonta tekniikkaa, josta löytyy usein hyvinkin näytösystävällistä materiaalia (päätellen yleisön hörähdyksistä pienen japanilaisen laittaessa isoja körmyjä pinoon ja pakettiin ilman sen suurempaa vaivaa). Tyyli ei kuulu suosikkikatseltaviini, muttei näytöksessä mitään vikaakaan ollut.
• Neljäntenä lavalle nousi Katori Shintō-ryū, jonka jäsenet esittivät iaita, kenjutsua, bōta ja naginataa. Perushyvä esitys, vauhdikasta kuten aina ja mukavasti eri osa-alueita mukana. Tyyliä on tullut nähtyä niin paljon aiemminkin (sen ollessa paitsi tunnettu ja laajalle levinnyt, myös elävänä kansallisaarteena hyvin dokumentoitu), ettei se jaksa enää varsinaisesti sävähdyttää. En voi kuitenkaan väittää pitkästyneeni ja se sai varmasti muutekin hyvän vastaanoton yleisöltä (vaikka kuulin taas sitä samaa kysymystä kuin viimeksikin, ”miksi ne niissä naginatan katoissa pyörii ympäri?” Pitäisikö kirjoittaa selitys ensi kerralla ohjelmalehtiseen?).
• Seuraavana esiintyi Hyōhō Niten Ichi-ryū, jota on minusta myös aina ilo katsella ytimekkään ja tehokkaan tekniikan vuoksi. Lyhyen selityksen (jossa olisi voinut käyttää enemmän ääntä, tosin sisältö kuulosti olevan tuttua settiä Musashista ja Gorin no shosta) saattelemana käytiin läpi pitkän, lyhyen ja kahden miekan tekniikoita. Vanhana tuttuna ei minulla tästäkään mitään erityistä kommentoitavaa ole.
• Seuraava tyyli, Heki-ryū Insai-ha oli uusi tulokas näytökseen. Kyseessähän on siis perinteisen jousiammunnan koulukunta, ja itse olen nähnyt sitä melko harvoin livenä, joten näytös oli suhteellisen mielenkiintoinen… alkuun. Kolme laukaisua olisi ollut hyvä, viisi oli jo liikaa huomioiden niihin kuuluvat aikaavievät seremoniat. Toisaalta taas näytös antoi varmaankin melko realistisen kuvan harjoittelusta, joka ei ole mitään ADHD-hommaa. Nopeampitempoisempaa sota-ammuntaakin kuulemma tyylistä löytyy, mutta sitä ei nähty.
• Suiō-ryūn jälkimmäinen osa piti sisällään muutamia tekniikoita koulun jōjutsusta (näytöksen jako johtui vaatteiden vaihdosta iai-osuuden montsukeista käytännöllisempiin treenivaatteisiin).
• Viimeisenä esiintyi Hontai Yōshin-ryū, joka esitteli laajasta valikoimastaan muun muassa aseetonta tekniikkaa ja miekan sekä pitkän ja lyhyen sauvan käyttöä. Mukana äskönissä oli myös itse koulukunnan päämies, Inoue Kyoichi Munenori, jonka esiintyminen oli lyhyeltä, vanhahkolta mieheltä hyvin vakuuttavaa.

Loppukaneettina: suosittelen kaikille kiinnostuneille. Taisivat lupailla seuraavaa kertaa taas parin vuoden päähän. Olisi myös mielenkiintoista lukea muiden paikalla olleiden mielipiteitä.