Lukuvinkki ja teaseri.

Aloitin miekkailu-urani jo lähes vuositusina sitten syntymäkaupunkini Porin kendoseurassa Dai Kuma Ken Kaissa. Yhä nykyäänkin on mukava kuulla kuulumisia sieltä päin, ja voinkin ilokseni ilmoittaa seuran pistäneen juuri pystyyn oman bloginsa nimellä Karhun kertomaa.

Parin jo kirjoitetun jutun perusteella vaikuttaisi luvassa olevan mielenkiintoista asiaa; ainakin tämänhetkiset kirjoitukset ovat relevantteja myös muillekin kuin kendon treenaajille. Tämän alan blogeja ei Suomessa todellakaan ole liikaa.

Loppuun pieni vihjaus omasta keskeneräisestä projektistani: mikä tästä mahtaakaan olla tulossa?

Tulevaisuus, jo tänään!

Tein tuossa jonkin aikaa sitten viimein Twitter-tunnuksen. Tarkoitus on ollut jo pitkään, mutta… no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Höpisenen hajatelmia siellä huomattavasti laajemmin kuin täällä. Joskus sekaan saattaa kuitenkin eksyä myös täällä käsiteltyjä ja vielä käsiteltäviä aiheita sivuavia kommentteja, linkkejä sun muuta.

Jos käytätte palvelua ja kiinnostaa, niin seuratkaa.

Statuspäivitys

Näin aluksi pahoitteluni pitkästä hiljaisuudesta. Vapaa-ajan ja inspiraation puute ovat venyttäneet uuden jutun kirjoitusprosessin luvattoman pitkäksi. Lähiaikoina kuitenkin on luvassa parannusta asiaan; tulossa on ainakin ajat sitten lupaamani artikkeli koulukuntien salailusta sekä seuraava tyylikatsaus.

Iloisempia uutisia: alkuviikosta tuli kuluneeksi vuosi blogin ensimmäisen artikkelin kirjoittamisesta. Kuluneen vuoden aikana blogi on päässyt jo hyvin vauhtiin, saanut mukavasti sisältöä sekä avustavan kirjoittajan ja kerännyt tasaisesti käyntejä.

Kiitos kaikille lukijoille, olittepa sitten säännöllisiä vieraita tahi satunnaisia. Jatkakaamme samaan malliin.

Second stage unlocked

Näin vapun kunniaksi ajattelin polkaista käyntiin jo hetken aikaa suunnittelemani ja valmistelemani blogin laajennuksen toisen vaiheen.

Kuten näette, yläpalkkiin on ilmestynyt uusi linkki: Tyyliopas

Ennätys

En yleensä harrasta tällaista metakirjoittelua, mutta nyt on pakko hehkuttaa. Vuorokauden vaihduttua luvut ovat selvät.

18.4. saavutti blogi uuden käyntiennätyksen: 238 katselua yhden vuorokauden aikana (laskien yhteen etusivun ja kaikkien artikkelien erilliset katselut; varsinaisia kävijöitä on toki ollut paljon vähemmän). Tämä on yli kaksinkertaisesti edellisen, kuukausia vanhan ennätyksen verran! Samalla meni rikki myös viikkoennätys niin pitkälle kuin käppyröistä näen ja kuukausiennätys viimeiseltä neljältä kuukaudelta EDIT:  edellinen kuukausiennätyskin rikkoutui päivä-pari tämän kirjoittamisen jälkeen.

EDIT2: 20.9. mennessä tätä päiväennätystä ei ole vieläkään rikottu (jäänyt kerran kolmesta katselusta kiinni), mutta viikko- ja kuukausiennätykset huitelevat jo huomattavasti korkeammalla.

Kävijäpiikin selkeä syy on kevyt mainostus jota teimme eilisen uudistuksen johdosta. Se näemmä kannattaa. Kiitos kaikille lukijoille, toivottavasti joukkoon liittyi myös uusia.

Blogi laajenee

Jonkin aikaa sitten eräs IRC-tuttu totesi suunnitelleensa itsekin tämänkaltaista blogia joskus, ja keskustelu johti lopulta tarjoukseen kirjoittaa silloin tällöin sisältöä tänne.

Suostuin tähän tietysti ilomielin, ja näemmä se kannatti.

Uusi alku

Olen yrittänyt aloittaa blogia jo ainakin pari kertaa. Yritykset ovat epäonnistuneet surkeasti; kirjoittaminen on jäänyt pariin postaukseen. Hiljattain ymmärsin missä vika oli. Kyse ei ollut ajan tai edes motivaation puutteesta, sillä minulla kyllä oli riittävästi vapaa-aikaa sekä halua kirjoittaa. Todellinen syy, jonka ymmärtäminen vei minulta oudon pitkään, oli melko yksinkertainen: minulla ei yksinkertaisesti ollut mitään sanottavaa.

Blogin idea on tuoda kirjoittajansa ajatuksia muiden luettavaksi. Edellytys kuitenkin on, että kirjoittajalla ylipäänsä on, ei vain jotain sanottavaa, vaan sellaista joka on sanomisen arvoista*. Minä koetin kirjoittaa itsestäni, tekemisistäni, asioista jotka eivät kiinnosta ketään ja joiden julkaiseminen on täysin turhaa. Samasta syystä en ole koskaan pitänyt päiväkirjaa, ja nyt vielä vähemmän sellaista joka olisi muidenkin luettavissa. Niinpä projektit jäivät pitemmän päälle vain yrityksiksi, kun kiinnostukseni kirjoittaa tylsää ja epäoleellista höttöä lopahti täysin.

Nyt kaikki on toisin. Keksin, mikä on sanomisen arvoista. Minulla on visio.