Minä en ole luotettava lähde.
Toivottavasti kukaan tätä blogia lukeva ei pidä minua sellaisena. Jos joku vaikkapa käyttää nimeäni argumentoidessaan nettikeskustelussa budosta, lupaan tulla henkilökohtaisesti nauramaan hänelle.
En toki tarkoita ettenkö puhuisi niin totta kuin osaan tai etteikö juttujani kannattaisi kuunnella ja käyttää niitä auttamaan mielipiteiden luomisessa. Näin tehdessään kannattaa kuitenkin ymmärtää pohjaavansa ne parhaimmillaankin kolmannen käden lähteeseen.
Kokemuksen rajat
Jos puhutaan kokemuspohjaisesta tiedosta, pitää toki huomioida että olen pääasiallisesti harjoitellut vain yhtä koryū-koulukuntaa ja sitäkin vasta joitain vuosia. Juttuni kuitenkin keskittyvät koryūhun yleisesti, eivät pelkästään omaan koulukuntaani, joten ne eivät voi pohjautua omakohtaiseen kokemukseen kuin pieneltä osin.
Lisäksi harjoittelu on tapahtunut ikäänkuin välikäden kautta; minua opettaneet ovat kyllä harjoitelleet tietotaidon lähteen, koulukunnan päämiehen kanssa, mutta itse en (vielä) ole. En siis ole tämän yhdenkään koulukunnan suhteen minkäänlainen auktoriteetti (puhumattakaan siitä, että liittyessäni allekirjoittamani kishōmonin nojalla en ilman erillistä valtuutusta saa sellaisena esiintyä, mörökölli minut vieköön).
Toisaalta itse koulukunnan päämieskin yleensä pohjaa tietonsa vain opettajaltaan ja muualta oppimaansa. Tämä kannattaa muistaa vaikkapa jonkun sellaisen tekstejä lukiessa.
Entä sitten akateemisempi tai historiaan liittyvä tieto? Ei sen parempi tilanne.
Arkistojen uumenista
Ensimmäisen asteen lähde sen suhteen ovat toki aidot historialliset kirjalliset dokumentit: koulukuntien tekniset ja filosofiset kirjoitukset, välityksen dokumentaatio, väestörekisterit, matkustusdokumentit, kirjeet, päiväkirjat ja muut.
Japanissa on ammoisista ajoista lähtien panostettu vahvasti paperitöihin, lähes kaiken dokumentaatioon ja arkistointiin, joten tutkimus tällä alalla on periaatteessa helppoa moniin muihin maihin verrattuna, mutta…
Japanintaidollani pysyn tässä vaiheessa juuri ja juuri kärryillä lapsille tarkoitetusta mangasta. Käsinkirjoitetut, vaihtelevakuntoiset, aikakaudesta riippuvalla tyylillä ja kielellä kirjoitetut ja vahvasti kontekstiriippuvaiset vaikeaselkoiset tekstit? Ei toivoakaan, siihen pystyäkseen pitää käytännössä jo olla alan asiantuntija.
Täkäläiset kirjastot ja museot myös tarjoavat kyseisenlaisia dokumenttejä vähän heikosti.
Onneksi on ihmisiä, jotka pystyvät paneutumaan niihin kunnolla. He taas vuorostaan saattavat julkaista niistä tutkimustietoa (lähinnä japaniksi, jotkut harvat englanniksi). He ovat toisen asteen lähteitä, yleensä melko akateemisia sellaisia. Tunnetuin teos lienee Watatanin ja Yamadan Bugei Ryūha Daijiten; hyviä ei-japanilaisia esimerkkejä ovat vaikkapa Karl Friday ja William Bodiford.
Omasta kirjastostani muodostavat suurimman osan teokset, jotka laskisin kolmannen asteen lähteiksi. Ne perustuvat lähinnä sekoitukseen huomattavasta mutta silti henkilökohtaisesta kokemuksesta (ensimmäisen ja toisen käden, kuten ylempänä selitetty) sekä akateemisemmista lähteistä, joskus jopa osin maallikkotutkimukseen primaarilähteistä. Draegerin, Amdurin, Lowryn, Skossien et al. tekstit lukisin tähän ryhmään.
Eli
Suurin osa tiedoistani perustuu toisen tai kolmannen asteen lähteisiin (sekä painettuun sanaan että samojen henkilöiden foorumi- ja muihin kirjoituksiin); tilanne on sama oman koulukuntani suhteen. Kuten jo mainitsin, olen siis vielä parhaimmillaan kolmannen asteen lähde, käytännössä neljännen. Toki tähtään tilanteen parantamiseen.
Omat lähteeni muuten lasken vielä hyviksi sellaisiksi, sillä toki niistä huonommaksikin voi mennä; tietotasoni riittää mielestäni riittävän hyvin luotettavuuden arviointiin. Huomattavan suuri osa etenkin moderniin budoon keskittyvästä populaarikirjallisuudesta perustuu niin monennen asteen, niin ristikkäisiin tai niin kyseenalaisiin lähteisiin että niiltä putoaa pohja täysin. Kivoja teoksia ehkä, mutta tietosisällöltään lähes arvottomia.
Jos kirjoitat parhaillaan esitelmää, jonka perustana on Rattin ja Westbrookin suosittu mystinen teksti-oksennus Secrets of the Samurai, on syytä pysähtyä miettimään. Olen myös aiemmin maininnut yleisestä väärinkäsityksestä kendon katojen alkuperästä, joka on (etenkin tiettyjen väärin luettujen merkkien perusteella) helppo jäljittää alkuperäiseen lähteeseensä vaikka sitä onkin toisteltu myöhemmissä teksteissä niin paljon että siitä on tullut yleistä tietoa.
Kun aloitin tämän blogin pari vuotta sitten, mainitsin, että sen käsittelemät asiat ovat huonosti tunnettuja ja niistä on tarjolla vähän asiallista tekstiä suomeksi. Tarkoitukseni oli siis tietoa yhteen paikkaan keräämällä tuoda pienemmän asteluvun lähteitä lähemmäksi kotimaista yleisöä.
Vaikka joskus olenkin antanut ajatusteni liitää ja ekstrapoloinut sekä spekuloinut, pohjaan kuitenkin kaikki tietoni muiden tekemään työhön. Yritän ohjata artikkelien yhteydessä myös omien lähteideni ääreen aina kun sen on mahdollista tai järkevää.
Tämän mukaisesti artikkelin osin innoittanut koulukuntien tutkimusta käsittelevä kirjoitus: So you want to research traditional ryuha?
Jos haluatte vakavissanne oppia näistä asioista jotain, suosittelen jossain vaiheessa siirtymään eteenpäin. Tämä blogi voi olla ihan ok alku, mutta lopullista totuutta täältä ei taida löytää.
