Moderneissa itsepuolustuslajeissa tärkeä osa pakettia, fyysisen taidon lisäksi, on kamppailutilanteen psykologinen puoli. Täysin oikeutetusti, voisin mainita, sillä se voi useimmissa tilanteissa hyvinkin olla se ratkaiseva tekijä joka auttaa selviämään.
Ihmismielen toiminnan, käytösmallien, stressireaktioiden ja muiden asiaan liittyvien tekijöiden tunteminen on siis ensiarvoisen tärkeää valmistauduttaessa tilanteisiin joissa on henkiä vaarassa. Niin tärkeää, ettei sitä ennen vanhaankaan voitu jättää huomiotta; se ei vain tavalliseen tyyliin ole niin selkeästi esiintuotua.
Sana 心 (kokoro/shin) tarkoittaa sydäntä tai mieltä. Erinäisin lisämäärein se esiintyy hyvin usein japanilaisten kamppailulajien sanavarastossa. Tarkastellaan kevyesti termeistä muutamia.
Go with the flow
Mushin (無心) lienee kaikista näistä termeistä tutuin. Sen uskonnollisista alkuperistä voisi varmasti sanoa paljonkin (kuten kaikkien muidenkin; kuten olen maininnut, niihin aikoihin kuin näitä keksittiin oli kätevin termistö lainattava erinäisiltä uskomusjärjestelmiltä), mutta keskityn nyt sen “käytännöllisempiin” aspekteihin.
Käännettynä termin merkitys on jotakuinkin “ei mieltä” tai enemmänkin ”ilman ajattelua.” Se viittaa tilaan, joka on oikeastaan kaiken harjoittelun lopullinen tavoite: taito on sisäistetty siinä määrin että tilanteen painaessa päälle mieli ja keho vain toimivat vapaasti. Tietoista pohdintaa ja päätöksentekoa, joka hidastaisi reagointia tai saattaisi johtaa jopa täyteen jäätymiseen, ei tarvita. Toimitaan yhdessä vastustajan kanssa, vaistomaisella tasolla. Voidaan luottaa omaan taitoon ja antaa “flown” kulkea.
Millaisin tavoin tätä lähestytään moderneissa ja klassisissa lajeissa, siitä olen jo puhunut ja paneudun ehkä vielä uudestaan jonain toisena kertana.
Mushinin vastakohta on shishin (止心), pysähtynyt mieli, joka keskittyy yhteen asiaan kaiken muun kustannuksella.
Mushin ei ole mikään mystinen asia. Jokainen pystyy varmasti keksimään toimintoja, jopa monimutkaisia sellaisia, jotka ovat niin selkärangassa että ne tulee tehtyä ilman jatkuvaa ajattelua.
Lainatakseni muualla kuulemaani esimerkkiä: autolla ajaminen on monille tuttu toiminto. Tuskin kukaan vähänkään pitempään ajanut ajattelee “painan kaasua jonkin verran, käännän rattia niin ja niin paljon, nyt vien vasemman käteni vaihdekepille ja liikutan sitä ylös, oikealle ja ylös samalla kun painan kytkintä, ja…”
Sen sijaan auton operointi tapahtuu niin automaattisesti, että mieli voi havainnoida muuta liikennettä (sitäkin melko automaattisesti), miettiä reittiä ja kuunnella radiota ilman että ajaminen kärsii.
Kyseessä ei siis ole täysin tyhjä mieli, vaan vapaa mieli, jonka ei tarvitse erikseen keskittyä mihinkään. Kamppailulliset periaatteet ovat toki asia erikseen, muta harjoittelun kautta saavutettavissa.
Normipäivä
Heijōshin (平常心) kääntyy suoraan “tavallinen mieli.” Tyyneys lienee riittävän tarkaa vastine sen varsinaiselle merkitykselle. Se kuvaa mielentilaa, joka pysyy tasapainoisessa normaalitilassaan tilanteesta riippumatta.
Autoesimerkkiä jatkaen, kiireisenä tai ärsyyntyneenä ajaessa tulee helposti tehtyä virheitä. Auton operointi on yhä tiedostamatonta, mutta muut asiat kärsivät; missaat käännöksen, sammutat auton risteyksessä tai melkein ajat jonkun perään. Tätä torjumaan tarvitaan heijōshinia.
Ei paljon liikuta
Fudōshin (不動心) on terminä läheistä sukua tälle blogille nimensä lainanneelle jumaluudelle. Se tarkoittaa “järkähtämätöntä mieltä.”
Mielentila, jota se kuvaa, liittyy taaskin edellisiin. Järkähtämätön mieli on täysin vakaa, häiriötön mieli, joka ei reagoi esimerkiksi yllättävään uhkaan hätääntymällä ja stressaantumalla. Se ottaa tilanteen sisään mutta pitää itsensä hallinnassa, toimien esteettä, ilman pelkoa, ahdistusta tai raivoa ja säilyttäen mushin-tilan.
Rallikuski ajaa huimaa vauhtia kääntyilevällä ja vääntyilevällä radalla, ehkä muiden kuljettajien kiilaillessa ja töniessä autoa. Virheliikkeellä voi hetkessä olla vakavat seuraukset. Normaalille ajajalle täysin sietämättömästä tilanteesta huolimatta kuski vain toimii, ajaa optimaalisesti, havainnoi reaaliaikaisesti kaiken mitä ympärillä tapahtuu eikä anna minkään häiritä itseään.
Fudōshinkin on saavutettavissa hiomalla mieltä väsymättömän, henkisesti mahdollisimman realistisen harjoittelun kautta.
Aina valmis
Zanshin (残心) tarkoittaa jotakuinkin “viipyvää mieltä.” Minulle tutuimmissa lajeissa sitä käytetään usein viittaamaan tekniikan jälkeiseen tilaan, jossa käsillä oleva homma on hoidettu loppuun. Sen sijaan, että annettaisiin sekä kehon että mielen rentoutua täysin, jopa lysähtää, pidetään yllä tietynlainen jännite. Tämän seurauksena ollaan yhä valmiina toimimaan, sattui sitten mitä tahansa.
Zanshin ei kuitenkaan tarkoita jännittynyttä tilaa. Lihakset kireinä, nivelet lukittuneina, ajatukset kohdistettuna yhteen pisteeseen ei ole valmis vastaamaan yhtään mihinkään. Zanshinille on ominaista rentous. Mieli on järkähtämätön, valpas ja tietoinen ympäristöstä, ei pelkästään siitä mitä juuri nenän edessä on. Katse on enzan no metsuke, laaja ja kohdistamaton, kuin “katsoisi kaukaista vuorta.” Keho on valmiina, ei jäykkä muttei löysäkään.
Zanshin kuuluu pohjimmiltaan toki mihin tahansa tilanteeseen, ei pelkästään suorituksen jälkeiseen hetkeen. Rento valppaus ja tietoisuus ympäristöstä on oleellista koska tahansa.
Zanshinin harjoittelu on tärkeä osa muotoharjoittelua, elementti joka jää uupumaan jos sitä ajatellaan vain tekniikan toistona.
Tyhjennä kuppisi
Shoshin (初心), aloittelijan mieli, on avoin, oppimaan innokas ja ennakkoluuloton lähestymistapa uusiin asioihin. Aloittelijan mielen omaavassa harjoittelijassa on paljon potentiaalia, joten se on hyvä mielentila myös edistyneemmillekin. Toinen vastaavanlainen termi on nyūnanshin (柔軟心), joustava mieli.
Muuta
Kuvauksista, niin rajallisia kuin ne ovatkin, voidaan helposti huomata useimpien näistä käsitteistä liittyvän toisiinsa kiinteästi; voi olla paha vetää selviä rajoja niiden välille.
Esimerkiksi harjoittelemiini lajeihin kuuluu näiden peruskäsitteiden lisäksi myös muita, joita voisi kuvailla johdetuiksi. Ensinnä tulee mieleen koko termi iai (居合), valmiuden ja tilanteeseen sopeutumisen taito joka on selvästi zanshinin ilmeentymä. Iain lopullisena ideana pidetään taas usein käsitettä saya no uchi de katsu, “voittaa huotran sisältä” ts. jo ennen miekan paljastamista. Tämä voi tapahtua joko välttämällä tilanne kokonaan tai saavuttamalla psykofyysinen yliote (hieno moderni termi, jostain lainattu) ensin ja hoitaa tekninen osuus vasta sitten. Molemmat vaativat, muun lisäksi, aika pitkälti kaikkien mainittujen mielenlaatujen hallintaa.
