Käykö videoiden käyttöohje mikrolle?

Ajattelin tällä kertaa jatkaa samaa teemaa kuin viime viikolla, eli paneutua kirjallisuuden pariin. Sävyni tullee olemaan nyt hieman positiivisempi, vaikka aionkin taas hieman saarnata asioiden oikeasta laidasta.

Mainitsin viimeksi historiallisten tekstien muodostavan yhden osan kirjajaottelussani. Myös niistä on tullut melko suosittua luettavaa nykypäivänä, joskin toisin kuin edellisen kirjoituksen kirjojen tapauksessa sisältö on hieman yleistettävämpää. Niiden lukijat kohtaavat kuitenkin samat ongelmat hieman eri tavalla.

Kysynkin nyt seuraavaa: onko näiden kirjojen lukemisesta nykypäivänä mitään hyötyä? Vastaus ei ole aivan yksinkertainen.

Teokset

Hyllystäni löytyvät tällä hetkellä William Scott Wilsonin erinomaisesti kääntämät The Unfettered Mind (Sisältäen muutamia Takuan Sōhōn kirjoituksia joista tärkeimpänä Fudōchi Shinmyōroku, 不動智神妙録), The Demon’s Sermon on the Martial Arts (Issai Chozanshin kirjoituksia joista tärkeimpänä Tengu Geijutsuron, 天狗芸術論), The Life-giving Sword (Yagyū Munenorin Heihō Kadensho, 兵法家伝書) sekä Viiden Kehän Kirja (Miyamoto Musashin Gorin no Sho, 五輪書) kolmena käännöksenä.

Kahteen ensimmäiseen en paneudu tässä sen kummemmin, sillä ne ovat melko yleisluontoisia vaikkakin taistelutaitohin sidottuja filosofisia teoksia. Hyvää luettavaa, jos minulta kysytään, varsinkin Tengun Saarna jota olen viime aikoina lueskellut herättää ajatuksia. Jälkimmäiset kaksi kuitenkin vaativat hieman erilaista näkökantaa. Niitä nimittäin ei ole tarkoitettu yleisiksi teoksiksi, vaan manuaaleiksi.

Musashi perusti Hyōhō Niten Ichi-ryūn, Munenori taas oli merkittävä hahmo Yagyū Shinkage-ryūssa, kumpikin yhä elossa olevia tyylejä. Molemmat kirjoittivat kirjansa ensisijaisesti tyylin harjoittelijoita varten (Musashin kirjoitukset tosin oli ilmeisesti tarkoitettu lähinnä “polta lukemisen jälkeen” -materiaaliksi, mutta sattuivat säästymään jälkipolvillekin). Erityisesti Viiden Kehän Kirja on kuitenkin nykyaikana noussut suosituksi luettavaksi ja tulkittavaksi paitsi kamppailupiireissä, myös esimerkiksi business-alalla.

Sisältö

Suomenkielinen käännös ei ole järin hyvä

Musashin kirja on jaoteltu viiteen osaan, jotka on nimetty viiden elementin (japanilaisten, ei kiinalaisten) mukaan. Ensimmäinen osa on johdanto ja käsittelee taistelutaitoja sekä strategiaa yleisesti. Toinen osa keskittyy Musashin omaan tyyliin ja listaa sen tekniikoita ja periaatteita. Kolmas osa käsittelee mm. taktiikkaa ja ajoitusta taistelutilanteessa, neljäs taas muita tyylejä sekä niiden heikkouksia. Viides osa on lyhyt jälkikirjoitus ja aika esoteerista filosofista tavaraa.

Munenorin kirja taas on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen on melko suoraviivainen listaus koulun tekniikoista ja periaatteista. Toinen paneutuu niihin syvemmin ja kolmas edustaa tyylin syvimpiä opetuksia, sekä teknisella että filosofisella tasolla, käsitellen mm. “Elämän antavaa miekkaa” (as opposed to kuoleman tuova se) joka on tärkeä käsite koulussa, vaikkakin eri tavalla kuin se esimerkiksi nykybudon parissa tulkitaan. Lisäksi omistamaani painokseen kuuluu sarja kuvia ja käännöksiä tekniikoita listaavista vanhoista kääröistä, jotka ovat mielenkiintoinen kuriositeetti.

Tulkinta

Jo pelkästää teosten sisällön ymmärtäminen saattaa olla haastavaa. Ne on kirjoitettu vieraana aikana, kulttuurissa jonka hienovaraisten yksityiskohtien tunteminen vaatii ammattimaista paneutumista. Myönnettäköön, että hyvä kääntäjä pystyy kuitenkin pehmentämään kulttuurishokkia. Ne on myös kirjoitettu aiheesta joka vaatii tietoa ja kokemusta yksityiskohtien lisäksi myös yleisen ajatusmaailman ymmärtämiseksi.

Yksi suurimmista vaikeuksista on tekstien esoteerisuus. Ne lainaavat paljon käsitteitä ja sanastoa mm. buddhalaisuudesta (lähinnä muista suuntauksista kuin zenistä, muuten). Viiden Kehän Kirjaa ei kuulemma edes kykene ymmärtämään kunnolla jollei tutustu myös buddhalaisiin suutriin. Varsinaiset tekniset selitykset ovat hyvin suuripiirteisiä, koska ne on tarkoitettu vain muisti-avuiksi asioille, jotka opetetaan tarkemmin harjoitustilanteessa.

Ylipäänsä teosten tarkoitus ei ole niinkään opettaa mitään kuin toimia muistikirjana ja johdattelevana, ajatuksia herättävänä ja esimerkiksi tekemisen oikeaa ‘fiilistä’ kuvailevana apuvälineenä oman tyylinsä kontekstissa. Kaikki tekstin tulkinta tätä kontekstia tuntematta on siis jossain määrin puutteellista.

Sovellus

Otetaan esimerkiksi melko yleinen tilanne: kendoka joka lukee Musashin kirjaa ja koittaa soveltaa sitä omaan tekemiseensä. Hänen saavutuksensa voidaan jakaa muutamaan osaan.

1. Yleiset ohjeet, jotka soveltuvat sekä Musashin tyylin että kendon harjoitteluun. Nämä ovat omien havaintojeni mukaan loppujen lopuksi melkoisia itsestäänselvyyksiä jotka tulevat kyllä vastaan laadukkaassa opetuksessa muutenkin tai oman ajatustyön tuloksena ajan mittaan. Saavutettu etu on siis±0.
2. Ohjeet, jotka tarkoittavat jotain täysin muuta kuin harjoittelija luulee, mutta ovat silti sovitettavissa harjoitteluun ajattelemalla. Esimerkkinä voi mainita usein siteeratut “viisi asennetta”, viisi valmiusasentoa ja lähestymistapaa miekalla jotka kuitenkin poikkeavat kendon vastaavista vahvasti ja lisäksi ovat enemmänkin sidoksissa kuuluisiin viiteen kahden miekan muotoon. Myös aivan perusasiat, kuten jalkatyö, asento ja jopa ote miekasta poikkeavat kendon vastaavista, vaikka kuvailut voivatkin muistuttaa toisiaan. Soveltamisesta voi olla hyötyä mutta myös haittaa.
3. Ohjeet, jotka eivät ole millään tavalla sovellettavissa, kuten erilaiset tarkemman tekniikkaohjeet tai ohjeet, joiden periaatteet eivät yksinkertaisesti sovellu kendon ajatusmaailmaan. Harjoittelija osaa toivottavasti välttää näitä.

Kaikki soveltaminen edellyttää harjoittelijalta kohtuullista kokemusta sekä saadakseen tekstistä tarpeeksi irti, että osatakseen hahmottaa miten se sopii omaan tekemiseen. Aloittelijoille se on siis melkoisen hankalaa. Loppujen lopuksi kyse on hieman samasta kun koittaisi pohtia videonauhurin toimintaa mikron käyttöohjeen kanssa: molemmissa on nappuloita ja numeronäyttö ja jopa ajastus, mutta kunnollista toimintaa varten kannattaa keskittyä vehkeen omaan manuaaliin.

Täysin eri asia on k.o. kirjan strategisten opetusten soveltaminen vaikkapa yritysmaailman toimintamalleihin (jota varten on julkaistu jopa oma käännöksensä, *sigh*). Tällöin saavutetut edut rajoittuvat parhaassakin tapauksessa vain ensimmäiseen kohtaan ja tehokkaampiakin ohjeita varmasti olisi.

Miksi MINÄ sitten luen niitä?

Historiallisesta mielenkiinnosta, tietoa kerätäkseni, laajentaakseni näkökantojani. En varsinaisesti löytääkseni mitään sovellettavaa, sillä todennäköisesti esimerkiksi Musashin tyylin opetukset eivät kaikilta osin ole yhteensopivia harjoittelemani tyylin maailmankuvan kanssa. Niistä kuitenkin löytyy paljon yksittäistä ajattelemisen aihetta ja hyvin paljon hyvää tavaraa.

Taaskin suosittelen siis ehdottomasti tutustumaan kyseisiin teoksiin, mutta muistamaan kuitenkin miksi ja mitä ne oikeasti ovat (tästä tuntuisi muodostuvan yleinen teema kirjoituksissani). Näin niiden lukemisen hyöty kasvaa merkittävämmäksi. Eli vastaus alkuperäiseen kysymykseen? Jyrkkä ehkä, mutta itse tykkään.